Perinteinen itsensäkidutus ilta viikonlopulta takana, olin baarissa elämäni rakkauden ja hänen TYTTÖYSTÄVÄNSÄ kanssa. Niinpä. Istuimme porukalla iltaa meluisassa kapakassa ja minä lipitin energiajuomaa välttääkseni nolot hetket ja mahdolliset rakkaudentunnustukset. Huikea menestys, juttua riitti ja heikon hetken iskiessä huitaisin vain itseäni pullolla päähän niin että hassut ajatukset unohtuivat. Kokemus vertaansa vailla, jokaisen pitäisi kokeilla vähintään kerran kuussa. Kasvattaa itsehillintää ja pitää luterilaisen synnintunnon voimissaan kun häpeää omia tunteitaan ja kohtelee sen takia tyttöystävää yliystävällisesti. En sentään tällä kertaa tuhlannut viimeisiä rahojani tyttöystävän juomiin häpeäntunnossani, joten edistystä on tapahtunut, wuhuu! Ehkäpä tämän vuoden aikana opin kieltäytymään tulevista baarikutsuista ja vähennän samalla tätä itsekidutuksen määrää. Nääh, niin varmaan.
Toivuttuani sunnuntain edellisen illan baarireissusta, maanantaina oli aika taas irrotella. Ystäväni laihtui kymmenen kiloa neljässä kuukaudessa ja tarvitsi uusia vaatteita joten kirppiskierros oli edessä. Jossain hyllyjen välissä mietin saisinko ujutettua jotenkin omasta kropasta kymmenen kiloa kaverille takaisin, sehän olisi palvelus kummallekin. Ystävän ei tarvitsisi kuluttaa rahaa uusiin vaatteisiin ja minä mahtuisin entisiin, win-win tilanne! Valitettavasti läskit eivät siirry vartalosta pois yhtä sutjakasti kuin rahat onnettomasta kukkarostani, huomasin tänään kuinka taas miljoonat olivat kolikkotaskusta huvenneet olemattomiin. Päätimme ystäväni kanssa yhteistuumin lähteä suremaan rahojen joukkopakoa tuopin äärellä ja niinpä hukutimme sitten surumme laseihin kevään ensimmäisellä terassikierroksella. Kierros oli kyllä aika lyhyt, käsitti yhden baarin. Lopulta päädyimme lätkimään korttia, olin jo unohtanut miten jalo harrastus se onkaan. Pitäisi pelata useammin.
Onneksi vappu on taas kohta täällä, mikä tarkoittaa sitä että maailma muuttuu entistä värikkäämmäksi ja samalla myös hitusen sumeammaksi. Maa täyttyy haalariasuisesta kansasta ja haalareiden kymmenet värit kaunistavat viheriöiviä niittyjä kännisten opiskelijoiden kokoontuessa vappupiknikeilleen. Jos oloni on yhtä kukkea kuin viime vappuna, saatan kiskaista oman putkimies- vaatteen päälleni ja liittyä ilakoivaan joukkoon joka kirmailee kaupungilla ja puistoissa kuin viimeistä päivää, juhlien sitä kuinka vapun jälkeen virallista opiskelua ei käytännössä ole enää ollenkaan. Iloksemme tiedekunta on kuitenkin muistanut meitä tenttipäivällä joka sijoittuu vappuaatoksi, luulen sen olevan jonkun katkeran dekaanin salajuoni meitä villejä ja viriilejä opiskelijoita vastaan. Sillä lienee tarkoitus horjuttaa kunniakasta vapunjuhlinta perinnettä, mutta periksi emme anna! Vähintään päiväkännit aion mielenosoituksellisesti vetää joku päivä tällä viikolla, akateeminen vapaus ei näin helpolla antaudu.
